Psykicks

Blogi

VIimeisimmät uutiset ja blogikirjoitukset

Ikä lukuna vai kokemuksina?

Kolmekymmentä on merkillinen ikä. Samaan aikaan kokemus siitä, miten paljon elämää on jo elänyt ja kokenut. Ja samaan aikaan tiedostaa, että oikeastaan vasta kolmasosa mennyt, mikäli saa elää täyspitkän elämän. Kolmekymmentä ei ole paljon. Mutta se on jo sen verran, että voi opettaa nuorempiaan. Voi kertoa omasta kokemuksesta perustellusti.

Naisen elämässä kolmekymmentä on erilainen ikä kuin miehen. Mutta molempien osalta alkaa taistelu ruumiin asteittaista rapistumista vastaan. Paljon on tehtävissä, vaikka maaksi lopulta muutumme. On ymmärrettävä, että jos meinaa säilyttää toimintakykyisyytensä myös elämän viimeisessä kolmanneksessa, työ on aloitettava nyt. Ei huomenna. Kolmekymppisenä voi olla vastuussa itsensä lisäksi myös muista ihmisistä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Sitä suuremmalla syyllä omasta hyvinvoinnista ja onnen rakentamisesta on otettava itse vastuu. Ei voi säteillä hyvää energiaa ympärilleen, jos ei ole mistä ammentaa. Viimeistään tässä vaiheessa olisi tajuttava, ettei pidä mennä aina sieltä mistä aita on matalin. Vastuunottaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi yksin selviydyttävä ja oltava omassa varassaan. Päinvastoin. Vastuuta on myös se, että osaa pyytää tarpeen tullen apua ja ottaa sitä vastaan. Vahvuutta on se, että voi olla myös heikko.

Nuoren ihmisen mielessä kolmekymmentä on rajapyykki-ikä, johon mennessä haaveillaan tehtävän sitä, tätä ja tuota. Kolmenkympin kohdalla asetetaan mittasuhteet kohdilleen, kiitetään, petytään, venytetään rajapyykkiä tai asetetaan uusia tavoitteita.

Minä, suomalainen kolmekymppinen nainen olen saanut elää monella tapaa etuoikeutetun elämän. Tiedostan sen varsin hyvin ja olen siitä myös kovin kiitollinen. Minun elämään on mahtunut niin paljon kokemuksia. Ne mieleenpainuvimmat ovat olleet pääsääntöisesti itse hankittuja, kovalla työllä saavutettuja ja tietoisesti valittuja. Totta kai mukana on ollut monta ripausta onnea, mutta se ei tee merkityksettömäksi kaikkea sitä vaivaa minkä niiden eteen olen nähnyt.

Jos jotain haluaisin tässä kohtaa kertoa niille, jotka kasvavat askeleen jäljessä, niin lauseen joka jäi mieleeni eräästä seminaarista: “We are not born winner or loosers. We are born choosers.” En usko siihen, että elämä olisi kohtaloautomaatti, josta vain harvat saavat 7 lotossa. Jokainen tekee omat valinnat ja kantaa niiden seuraukset, vaikkei niitä ymmärtäisikään siinä hetkessä. Eikä aina tarvitsekkaan. Kun muistaa, että aina voi pysähtyä ja hengittää hetken. Ennen kuin tekee valinnan. Ennen kaikkea valinnan siitä, millaista tarinaa kertoo itsestään.

Mistä asioista muodostuu 30 vuotinen kertomus minusta:

9 vuotta viulunsoittajan elämää, pianotunteja, orkesteria, musiikkileirejä ja kuorolaulua

3 vuotta ringetteä, pelireissuja ja pukukoppielämää

3 vuotta musiikkilukiossa

6 vuotta yliopistoa, 2 kanditutkintoa, 2 maisterin paperia, lukematon määrä esseitä, luentoja, tenttejä, harjoitteluita

0,5 vuotta Portugalissa vaihtarina

vajaa 6 vuotta psykologin työtä, 2 virkaa

1 oma yritys

10 muuttoa: Lapinlahti-Kuopio-Kajaani-Joensuu-akselilla

1 asuntokauppa

1 avioliitto ja 7 yhdessä elettyä vuotta

9 juostua maratonia

5686m Vallunaraju vuoren huiputus Perussa

Norjan ja Ruotsin korkeimpien vuorten huiputukset

3 intterrail matkaa Euroopassa

Santiago de Compostelan vaellus

1400km matkapyöräily Turku-Hampuri

1 täydenmatkan triathlon kilpailu, 2 puolimatkan kisaa ja perusmatkan kisoja

Tässä valittu joukko elämäntapahtumia, ja paljon hienoja kokemuksia näiden lisäksi.

Vahvuutta on lausua ääneen omia unelmiaan ja lähteä kulkemaan niiden suuntaan. Moni asia tuosta listasta olisi jäänyt toteutumatta, jos olisin jäänyt epäröimään ja epäilemään onnistumista/itseäni siinäkin hetkessä kun tavoite tuntui kaukaiselta. On olennaista kirkastaa itselle tärkeät asiat aika-ajoin ja toimia niiden suuntaisesti. Toimia päivittäin. Ei sitten kun. Mutta ei vain tavoitteiden saavuttamisen takia vaan matkan itsensä takia.

Listalle nostetuista kokemuksista ei ole kovin vaikea päätellä mitkä asiat minun elämässä on keskeisiä ilonlähteitä. Tiivistetysti: urheilu, matkustelu, luonto, musiikki. Tietysti myös kaikki ne läheiset ja kovin tärkeät ihmiset, joiden kanssa näitä asioita olen saanut kokea. Toisessa tapauksessa listalle olisi voinut muistella kaikenlaisia epäonnistumisia ja ikäviä tapahtumia elämästä, joita niitäkin totta kai on vastaantullut ja hyvä niin. En yritä pyyhkiä niitä mielestäni tai kieltää tapahtuneen, mutta miksi erityisesti muistelisin niitä? En luo omaa tarinaani niiden ympärille. Haluan nähdä ennemminkin sen mitä kaikkea onnekasta elämä on tarjoillut jo tähän mennessä. Se on myös valittu asenne: kiitollisuus ja positiivisuus. Tarkoituksena ei ole myöskään kehuskelu tai itsensä nostaminen jalustalle vaan omalla esimerkillä muiden kannustaminen samalle tielle uskomaan itseensä. Jos vertaat minun tarinaa omaasi, unohda se. Kokemukset ovat henkilökohtaisia ja niiden arvon määrität sinä.

Niistä unelmien ääneen sanomisista: Uuden-Seelannin ympäri pyöräily.

Tämän kolmenkymmenen vuoden läpivalaisun ja ajatustihentymän kerrottuani, haluan toivottaa sinulle luonnonkaunista ja kiitollista joulua. Anna itsellesi uteliaisuuden lahja ja luota sydämenääneen tulevana vuonna 2016.

 

Saara