Psykicks

Blogi

VIimeisimmät uutiset ja blogikirjoitukset

Kesän 2015 pääkisa: Tahko triathlon

Kisakesä 2015 huipentui lauantaina kauden päätavoitteeseen Tahkon täydenmatkan triathloniin. Tahkolla on mitä parhaimmat puitteet järjestää moinen kisa ja ainakin vuosi sitten järjestetyssä puolimatkan kisassa kaikki toimi loistavasti. Ei ihmekään, että ensimmäistä kertaa järjestetty täydenmatkankisa keräsi starttiviivalle jopa 225 osallistujaa.

Lauantai aamu 15.8 valkeni aurinkoisena, mutta vilposena ja tuulisena. Kesä on ollut sateinen ja viileä, mutta kuin tilauksesta jokaiseen kesän triathlonkisaani on siunaantunut mahtava keli. Heräsin klo 5.30 odottavaisin mielin päivään. Yöunet jäivät hieman niukoiksi ja levottomiksi ilmassa leijuneen kisajännityksen vuoksi, vaikka aamulla tosin tuntui epätodelliselta koko ajatus tulevasta 12h urheilusuorituksesta. Aamupalakaan ei meinannut enää maittaa, sillä edellisen illan pastabuffet oli sen verran tuhti ja täyttävä setti, ettei yön aikanakaan ehtinyt kunnolla vajota. Huoltojoukoikseni mukaan kisaan lähtivät Henkka, Satu ja Jaana. Satu nousi urheasti ylös kanssani ja laittoi onnen letin tukkaani.

Pyörä ja varustepussit piti toimittaa vaihtoalueelle klo 6-7 aamulla. Eniten triathlonkisoissa jännitystä herättää ainakin minulle pyöräosuus – tai lähinnä se toimiiko pyörä niin kuin pitäisi. Huollot on tehtävä (ja osattava) itse ja pahin painajaiseni onkin pyörän kumin puhkeaminen kisassa. Osaan kyllä vaihtaa uuden sisäkumin, mutta se ei todellakaan ole nopeaprosessi vaan auttamattoman hidas ja vaivalloinen operaatio. Tähän kisaan sain lainaan seurakaverilta Anulta pyörän vanteet ja renkaat. Edellisenä iltana huomasin renkaita täyttäessä, että toisessa ulkorenkaassa oli halkeama, mutta onneksi sain vielä ostettua uuden renkaan tilalle ettei vahinko sattuisi kisassa. Ainut vaan, että huoltomies väänsi renkaan niin tiukasti paikoilleen, etten olisi sitä omin voimin saanut avattua jos kisassa jotain sattuisi. Siispä aamulla piti käydä vielä huoltopisteellä sekin asia hoitamassa.

Jokaisella on omanlaisensa tapa valmistautua tulevaan kisaan. Joskus kuuntelen jotain mieltä ja vireystilaa nostattavaa musiikkia, mutta usein odotteluaika ennen kisaa menee rupatellessa kisakavereiden kanssa niitä näitä hyvää fiilistä hakien. Jännityksestä johtuen viimeinen tunti on myös aikamoista vessassa ramppaamista. Niin myös tällä kertaa. Ehkä jännittävin hetki on muutama minuutti ennen kisaa, kun hiljaisuus koittaa ja jokainen keskittyy. Seurakaverini Iina totesi hyvin Syväri järveen hypättyämme: ”On tää vaan ihan hullua mitä me tehdään, mutta niin siistiä!” Sellainen fiilis minullakin oli.

uintipieni

UINTI 3,8km

Syvärijärven vesi oli kisa-aamuna n. +18C. Vesi ei oikeastaan tuntunut kylmältä, koska ilma oli paljon kylmempi. Sen sijaan aallot olivat napakan tuulen vuoksi varsin voimakkaat. Tämä toki tuotti haastetta oikean suunnan ylläpitämiseksi ja huomasinkin jatkuvasti ajautuvani liikaa oikealle. Hyvän uintilinjan löytäminen ihmispaljouden keskellä on myös aina omanlainen taiteenlaji triathlonkisoissa ja aaltojen vuoksi tuntui, että ihmiset ympärilläkin menivät ihan miten sattuu. Uintiosuudella kierrettiin kaksi kertaa sama lenkki ja jo ensimmäisen kierroksen aikana tuli mukavana yllätyksenä ensimmäinen pohjekramppi. Jes. Ei muuta kuin käsivoimia peliin. Yritin miettiä ja ylläpitää hyvää uintitekniikkaa, sillä jalkojen liikkeen tulisi lähteä lantiosta, jolloin pohkeetkaan eivät joutuisi niin kovasti töihin. Onneksi se auttoi ja kramppi helpotti. Uintiosuudella tuntui, että porukkaa meni ohi koko ajan, mutta yllätyksekseni rantauduinkin ajassa 1h 14min ja kaikista osallistujista olin 51 rantaan tulija.

uintipieni2

VAIHTO T1

Ensimmäisenä suolatabletti naamaan, jotta pohkeet eivät alkaisi uudestaan kramppaamaan pyöräosuudella. Seuraavaksi visiitti pajamajaan. Sen jälkeen ”nopea” (lue: kuin hidastetusta filmistä) vaatteiden vaihto. Laitoin kuivan paidan, ekstrapehmeiksi tuunatut pyöräilyhousut ja sukat jalkaan. Vaihdossa kului 6min 35s.

PYÖRÄ 180km

Pyöräosuus alkoikin varsin mielenkiintoisesti eli rengasrikolla. Pahin painajaisenihan se siinä nyt sitten oli, kauden pääkisassa. Yllättävän rauhallisesti asian kuitenkin pystyin ottamaan ja siirryin tien sivuun takarengasta irrottamaan.   Tietysti tuntui, että aikaa meni tuhottoman kauan, vaikka jälkeenpäin pyöränkellosta katsottuani suoriuduin sisäkumin vaihdosta noin 10 minuutissa. Porukkaa tietysti ajoi ohi pilvin pimein. Kun sitten vihdoin pääsin jatkamaan matkaa niin totesin mielessäni, että tästä kisasta todella tulisi selvästikin vain ja ainoastaan oman itsen kanssa kisaamista. Palkintosijojen tavoittelu rengasrikon jälkeen tuntui varsin kaukaiselta ja epätodennäköiseltä. Mietin, että no nyt ainakin voin toteuttaa ihan oikeasti sitä ”retkeilymoodia” ja yrittää nauttia vähän maisemista ja hyvästä kisatunnelmasta. Vaikka myönnettävä onkin, että kyllä aika pitkään sain vielä itseni kiinni rengasrikosta johtuneesta harmituksesta. Yritin kuitenkin palauttaa positiivisen ajatuksen mieleen sanomalla itselle: ”Hei, selvisin siitäkin!”.  Takaraivossa hieman myös pelotti se, että jos sattuisi toinen rengasrikko niin kisa todella loppuisi siihen, koska toista varakumia minulla ei ollut mukana.

Pyöräilyreitti kulki Tahkolta Varpaisjärvelle ja takaisin neljä kertaa. Ehkä raastavin ja henkisesti rasittavin pätkä oli nimenomaan se kolmas kierros, kun polkeminen alkoi tuntua jokseenkin puuduttavalta ja siltä, ettei pyöräilyosuus lopu koskaan. Onneksi Varpaisjärven kääntöpaikalla oli tuttuja kannustamassa! Pyöräilyosuudella eniten kipuilua oli havaittavissa takapuolessa ja oikeassa takareidessä, joka aina pitkillä lenkeillä oikuttelee. Sain kuitenkin pidettyä vauhdin melko tasaisena loppuun asti ja pyörä kulki keskivauhtia 30km/h. Reitti oli suhteellisen mäkinen, mutta savolaisena siihen on onneksi tottunut. Jännitystä lisäsi erittäin voimakkaat tuulenpuuskat, jotka ottivat pyörään varsinkin alamäki- ja sivutuuliosuuksilla niin, etten uskaltanut edes ajaa aerokahvoilta vaan piti puristaa ihan kunnolla kippurasarvista.

Pyöräilyosuuteen kului yhteensä 6h 4min, joka sisältää tuon rengasrikkoon hukatut noin 10min.

VAIHTO T2

Vaihtoon tullessa olin niin onnellinen, että sain taas jalat maahan ja ettei kisa keskeytynyt toiseen rengasrikkoon. Vaihdossa otin taas rauhallisesti ja tietysti vierailin jo toistamiseen tutuksi tulleessa bajamajassa. Pyöräilyosuudella energiatasapainon säilyttäminen perustui lähinnä energiajuomien ja geelien voimaan (+ 2 suolatablettiin ja 2 banaaniin), joten tässä vaiheessa teki mieli jo jotain kunnollista, suolaista syömistä. Koska lähdin matkaan retkeilymoodilla niin totta kai mukana oli EVÄSLEIVÄT! Reissumiestä ekstrasuolakurkuilla. Triathlonkaverit tälle tietysti nauravat, mutta minulle oikein toimiva ratkaisu, koska geelit alkaa nopeasti pursuta korvista ulos enkä muutenkaan pidä keinotekoisista mömmöistä. Aikaa tietysti tuhlaantui 5min 23s, mutta oli sen arvoista, sillä lähdin hyvissä voimin juoksuosuudelle.

JUOKSU 42km

Olin ajatellut etukäteen, että jos pystyn juoksemaan noin 10km (eli 6min/km) tunnissa niin hyvä niin. Laitoinkin ensimmäistä kertaa koko kisan aikana kellon päälle juoksuosuudelle. Yleensä menen aikalailla fiiliksen mukaan, mutta nyt halusin hieman seurata vauhteja. Ensimmäiset 6km meni jalkoja juoksuun verryttäessä ja totuttaessa, sillä sen verran tuo pyöräilyosuus kuitenkin aina jäykistää menoa. Alun jälkeen löysin hyvän, itselle sopivan rytmin joka asettui hieman alle 6min/km. Koska tämä oli ensimmäinen täydenmatkan kilpailu, halusin myös ottaa ns. varman päälle, etten lähtisi liian kovaa ja hyytyisi lopussa. Se onnistui hyvin, koska koko juoksun ajan olo oli reipas ja energinen. Juoksuosuudella tankkaus perustui lähinnä omaan huoltoon: sain toiveideni mukaan niin kokista, kaakaota ja energiajuomia – kiitos mahtavien huoltojoukkojeni! Yhden energiapatukan taisin syödä, vaikkei hirveästi maistunut. Vettä yritin juoda tasaisesti, mutta loppua kohden sitäkään ei enää tehnyt kauheasti mieli. Päivä oli kuuma iltapäivästä auringon porottaessa täydeltä terältä ja kylmät pesusienet viilensivät ihanasti. Juoksuosuudella kierrettiin 4 kertaa sama lenkki, joka sekin oli melko mäkinen mutta maisemiltaan todella upea ja mukavia metsä- ja varjopätkiä oikein odotti. Juoksuosuudella oli myös mahtava kannustus ja ihmiset täysillä fiiliksessa mukana. Jotenkin itse ainakin saan todella paljon iloa ja energiaa tuosta yleisön kannustuksesta. Tulee aina niin kiitollinen olo jo pelkästään siitä, että saa osallistua hienoon urheilutapahtumaan – oikeaan urheilunjuhlaan! Totta kai juoksuosuudella alkoi pikku hiljaa myös itselle realisoitua se tosiasia, että maali lähenee koko ajan. Ja että sinne asti mennään. Positiivinen mieli säilyi loppuun asti ja viimeisen kierroksen loppukannustukset olivat ihan huikeat, jopa siinä määrin että sain puristettua itsestäni irti loppuspurtin. Juoksuosuuteen kului aikaa 4h 10min.

juoksupieni

huolto

Mahtavat huoltojoukot!

44pieni

Loppusuoralla oli helppo hymyillä!

MAALISSA! Loppuaika 11h 41min. Ei sitä ehkä sanoilla voi kuvata.

hali

I am the ironwoman!

Maalissa selvisi, että voitin oman ikäsarjani (30-34) ja olin kaikista kisan naisosallistujista kahdeksas maaliin tulija. Nyt voi jo todeta, ettei todellakaan kannattanut lannistua ja luovuttaa rengasrikkoon. Voitin ennen kaikkea itseni, mutta palkitsevaa tietysti on saada hyvä sijoitus myös itse kisassa. Tähän asti minua on ”vainonnut” toisen sijan kirous, joten en meinannut alkuun edes uskoa, että kerrankin – ja vieläpä kauden pääkisassa voitin, mutta totta se on!

Oma kisani oli kaikin puolin onnistunut ja mahtava kokemus ja voi sanoa, että vastoinkäymiset tekivät siitä vieläkin voitokkaamman. Mutta hienoa oli  kannustaa myös muita maaliin tulijoita. Erityisesti mieleen painui viimeisen osallistujan maaliintulo klo 00.03. Kisan piti sulkeutua puolilta öin, mutta odotimme vielä 3 minuuttia. Kaikki katsojat huusivat 60 vuotiaan miehen nimeä, joka pimeästä yöstä ilmestyi maalisuoralle, jolloin ilotulitukset alkoivat paukkua Tahkon yllä! Voisiko enää hienompaa päätöstä kisalle olla – triathlon on siitä upea laji, että jokainen osallistuja tietää kuinka vaativasta lajista on kyse, jolloin kisojen henki on kannustaa toinen toistaan kohti omaa parastaan!

Seuraavana päivänä palkintojen jaossa sain lahjakortin vapaavalintaiseen Finntriathlon kisaan kesällä 2016 eli uusia upeita kisoja luvassa myös seuraavalle kisakaudelle!

baba-2

palkinnotpieni-2

Palkintojen jaossa kaikki ikäsarjojen voittajat!

Tällaisen kisan onnistuminen ei vaadi pelkästään sinnikästä ja pitkäjänteistä treeniä ja uskoa itseen vaan ison kiitoksensa ansaitsevat kaikki kisapäivänä minulle ajatuksissaan tsemppiä lähettäneet ystävät ja perheenjäsenet. Kiitos teille jokaiselle! Kiitos myös Mikolle pyörän hyvästä huoltamisesta ennen jokaista kesän triathlonkisaa. Kiitos Mikalle hyvästä hieronnasta. Kiitos Fressille koko talven kuntosali- ja spinningtreeneistä. Kiitos FYSIXin Istolle jalkaterän kuntoutuksesta. Kiitos TT Aquaterralle hyvistä treeneistä. Kiitos Anulle pyörän vanteiden lainaamisesta kisaan. Kiitos myös KUTUn porukalle mahtavasta kannustushengestä ja Akille huikeista kisakuulutuksista. Kiitos Finntriathlon organisaatiolle kesän onnistuneista kisoista. Kiitos Satulle uskomattoman hienosta huollosta ja ilon kyynelistä. Erityisen iso kiitos kärsivällisesti kisoissa mukana olleelle, minua aina tukeneelle ja ikimuistoisia kuvia räpsineelle aviomiehelleni Henkalle. Kiitos maailmankaikkeudelle, että sain toteuttaa jälleen yhden unelman.