Psykicks

Blogi

VIimeisimmät uutiset ja blogikirjoitukset

Kiitollisuus keholle

Täydenmatkan triathlonkisasta on nyt kulunut viikko. Monia ehkä kiinnostaa miten kroppa moisesta urakasta palautuu. Nyt kun kerron omasta palautumisestani, niin haluan heti todeta, että nämä palautumisjutut ovat todella yksilöllisiä eivätkä yleistettävissä millään tavalla.
Ensinnäkin onnistunut täydenmatkan triathlonkisa edellyttää sitä, että tuntee oman kroppansa todella hyvin. Siis tarkoitan TODELLA hyvin. Että tietää paljonko pitää juoda ja tankata energiaa ennen kisaa ja kisan aikana. Hiemanhan tämä asia etukäteen mietitytti, koska lähes 12h tunnin yhtämittaista urheilusuoritusta ei ole tullut ennen tehtyä. Mutta koska pitkiä treenejä on takana paljon ja olin jo etukäteen testaillut mm. energiageelit, niin luottamus omaan kroppaan oli aika kova sen suhteen, että jalat kyllä kantaisivat maaliin asti. Vauhditkin pidin sen verran kurissa varman päälle pelaten niin että vielä juoksuosuudellakin meno oli suorastaan kepeää ja katsojat kommentoivat, että ”kevyesti kulkee”.
Siispä hämmästyksekseni voin todeta, että palautuminen kisasta on ollut todella nopeaa. Olen kyllä aina ollut nopea palautumaan, mutta nyt tuntui että paikat olivat vähemmän jumissa kuin mitä joskus pelkän maratonin jälkeen. Luultavasti se selittyy sillä, että vauhti oli paljon rauhallisempi – todennäköisesti olisin paljon enemmän jumissa jos olisin juossut räjähtävän 500m juoksun täysillä!
Minulle parasta palautumista on pelkän lepäämisen ja paikallaan olon sijaan rauhallinen liikunta. Koska kuluneella viikolla kelit ovat olleet mitä mahtavimmat, en ulkoilmaihmisenä kerta kaikkiaan voi jäädä sisään istumaan. Parhaiten nautin kauniista kelistä ja luonnosta liikkumalla, joten vaikka tämä kuulostaa ehkä vähän hullulta niin jo maanantaina hyppäsin rakkaan maantiepyöräni selkään ja kävin polkemassa palauttavan 60km lenkin (tässä kohtaa todettakoon, että 12h urheilusuorituksen jälkeen 2h pyörälenkki todella tuntuu palauttavalta)!
Kisan jälkeen yksi työkavereistani kysyi minulta, että miten aion palkita itseni hyvästä kisasuorituksesta. Rehellisyyden nimissä kysymys jotenkin ihan yllätti minut, koska en ollut ajatellut koko asiaa. Täysin riittävä palkinto oli se, että suoriuduin kisasta ja pääsin maaliin.
Totta kai kisasta jäi pieniä kolotuksia ja muutamana ensimmäisenä päivänä lihakset tuntuivat tavallista jäykistyneemmiltä ja kireämmiltä. Jalkoihin tuli pari ikävää rakkoa ja märkäpuvusta kaulaan hiertymiä. Mutta ei mitään sen pahempaa. Ensimmäisinä päivinä kisan jälkeen ei oikein ruoka maittanut ja vatsa oli jonkin verran sekaisin. Ensimmäisenä iltana sydän myös tuntui tekevän ylitöitä raskaan suorituksen jälkeen, mikä vaikeutti syvään uneen pääsemistä. Monet varmasti ajattelevat, että täydenmatkan triathlonkisan jälkeen on varmaan niin väsynyt, että nukahtaa hetkessä. Mutta tosiasia on se, että kropan käydessä ylikierroksilla monet eivät nuku seuraavana yönä silmäystäkään. Itse sain nukuttua kuitenkin sen 6-7 tuntia, tosin hieman levottomasti wc:ssä ramppaamisen vuoksi. Kisan jälkeen kävin kuumassa saunassa, mikä oli pieni virhe sillä hienoisesta nestehukasta johtuen saunassa verenpaineet heittivät ja alkoi pyörryttää. Siispä äkkiä ulos saunasta ja koivet kattoon.
Voisi ehkä kuvitella, että nyt olisi vähäksi aikaa saanut tarpeekseen urheilusta. Mutta jos jotain tekee aidosta sydämestään ja todellisesta intohimosta niin ei siitä vaan saa tarpeekseen. Tänään kävin pyöräilemässä lapsuuden maalaismaisemissa ja sydän lähes pakahtui siitä ilosta ja onnesta mikä tiivistyi niiden keltaisten viljapeltojen keskellä. Perhoset lensivät, metsämansikat tuoksuivat, aurinko paistoi ja Bianchi pyöräni lähes liisi kuin itsestään. Mietin, että jos minulla olisi vain yksi päivä elämässä jäljellä niin todennäköisesti palaisin pyöräilemään näihin käsittämättömän upeisiin ja rakkaisiin maisemiin.

Loppuyhteenvetona voi kai todeta näin omiin kokemuksiin nojaten, että on se vaan hämmästyttävää mihin oma kroppa kykenee. Elämä on seikkailu, joka loppuu lyhyeen jos ei pidä menopelistään hyvää huolta. Keho kuljettaa, jos sitä kunnioittaa ja kuuntelee. Voin täydestä sydämestäni kiittää kroppaani siitä, mihin kaikkiin paikkoihin se on minut urheasti kuljettanut ja miten monen unelman toteuttamisessa se on näytellyt pääosaa. Liian moni ihminen laiminlyö omaa kehoaan ja havahtuu vasta sitten kun kroppa sanoo sopimuksen irti.

kuvaSavolaisia maalaismaisemia: Maaninka-Pörsänmäki-Martikkala-Kotikylä-Peltosalmi-Nerkoo-Lapinlahti