Psykicks

Blogi

VIimeisimmät uutiset ja blogikirjoitukset

Vauvavuosi ja liikunta

Edellisen kerran kirjoitin liikkumisesta ja urheilemisesta raskausaikana, nyt jatkan tarinaa kertomalla omia kokemuksia siitä miten vauvavuoteen voi yhdistää kuntourheilun, liikkumisen ja retkeilyn. Oma pienokaiseni on nyt vuoden vanha, joten kokemukset ovat tältä ajalta. Kirjoituksella on tarkoitus kannustaa ja rohkaista omalla esimerkillä ja kokemuksella tuoreita äitejä ja isiä liikkumaan, ei tehdä kateelliseksi tai syyllistää  siitä jos ei ole lähtenyt liikkeelle – varoituksen sana siis; älä vertaa itseäsi minuun, vertaa itseäsi itseesi. Jos olet liikkunut aktiivisesti ennen vauvavuotta, on liikkeelle lähtemisen kynnys varmasti matalampi. Alleviivattakoon myös, että jokainen vauva on yksilö omine haasteineen ja kehitysvaiheineen, joten tässäkin suhteessa mennään vauvan hyvinvointi edellä, ei liikunta tai äidin/isän toive edellä vaikka toki liikunnan tarkoituksena on edistää vanhempien hyvinvointia siinä missä vauvankin. Lähtökohta on se, että jokainen onnistunut liikunta kerta on plussaa, ja on hyväksyttävä se, että toisinaan ne saattavat päättyä jo lähes ennen kuin alkoivatkaan. Siitä ei pidä lannistua, se kuuluu asiaan.

Vuosi sitten vatsaani koristi 11 niittiä ja leikkaushaava oli tuore. Muistan miten alkuun kävelykin oli varsin haastavaa ja meno hidasta köpöttelyä. Pääasia oli päästä tekemään edes pienen pieniä jaloitteluja ja voittajafiilis tuli jo siitä kun ensimmäisen kerran kykenin kävelemään lähikauppaan omin jaloin. En saanut nostella vauvaa painavampia tavaroita, enkä olisi kyllä pystynytkään. Tässä siis lähtötilanne elokuun alussa 2016. Ensimmäisten viikkojen jälkeen kipujen hellittäessä särkylääkkeistä pystyi luopumaan ja kävelylenkit pitenivät päivä päivältä. Elokuu ja koko syksy oli lämmin, eikä haitannut se, että kesken kävelylenkin piti pysähtyä puiston penkille imettämään. En tehnyt imettämisestä itselleni estettä lähteä ulos. Leikkaushaava parani yllättävän nopeasti ja jo elokuun lopussa laitoin vauvan rintareppuun ja suuntasin iltarasteille nauttimaan syksyisestä luonnosta. Vauva lähinnä veteli sikeitä rintarepussa, viihtyen raikkaassa ulkoilmassa.

Tuoreille vanhemmille kaupataan kaikenlaista vauvanhoitotarviketta ja -välinettä. Vauvavuoden hankinnoista tärkeimmät ovat olleet juuri niitä tarvikkeita, jotka ovat mahdollistaneet urheilun vauvan kanssa. Ensimmäinen niistä oli tosiaan tuo pienelle vauvalle sopiva ergobaby rintareppu. Toinen Thulen Chariot cougar urheilurattaat (sopii 1kk iästä alkaen vauvatuen kanssa) ja kolmas Deuterin kantorinkka (sopii 6kk iästä alkaen). Kaikki nämä ostettiin käytettyinä tori.fi:stä, jossa lastentarvikekauppa käy onneksi vilkkaana ja välineissä säästää pitkän pennin. Näihin tarvikkeisiin sijoittaminen on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin erilaisina luonto- ja urheiluelämyksinä – eikä kukaan pääse väittämään, ettei vauvan kanssa voisi nykypäivänä liikkua!

Ensimmäisen kerran pääsin kunnolla hikoilemaan vauvan tullessa 1 kk ikäiseksi kun saimme ottaa käyttöön urheilurattaat. Ihanaa oli se, ettei enää tarvinnut säästellä itseä ja miettiä sykkeiden karkaamista liian korkeiksi. Lisäksi huomasin taas kerran sen miten tärkeä asia on ihmisen hikoilla. Miehen sanoja lainatakseni: ”Sport washes away from the soul the dust of everyday life.” Lause on niin totta. Thulen kärryn pystyy muokkaamaan juoksuun, pyöräilyyn ja hiihtoon sopivaksi, joten kysymyksessä on todellinen aarre urheilevalle äidille. Vauva pyörän perään siis ja todellinen mäkitreeni voi alkaa (etenkin jos sattuu asumaan Kuopiossa)! Ja hikihän virtasi. Nautin syksyn aurinkoisista päivistä ja pisimmät pyöräilylenkit olivat 40-60km, muistaen tietenkin imetystauot.

21081804_10155051352834624_196378526_o

Myös juoksua pääsin pitkän tauon jälkeen harjoittelemaan ja mikä parempi tapa kehittää voimaa ja kestävyyttä kuin työntää rattaita. Alamäkijuoksukin kehittyi kun vaunun paino kiihdytti vauhdit kattoon. Tykkään juosta poluilla, mutta rattaiden kanssa lenkit oli suunnattava asfaltille – kunnes tajusin, että yhtälaillahan rattaiden kanssa voi mennä pururadalle juoksemaan. Onhan se tietty vähän pehmeä pohja, mutta jaloille ehdottomasti parempi alusta. Aivan kuten rintarepussakin, myös urheilurattaissa vauva viihtyi unien aikaan todella hyvin. Muistan kuitenkin monta kertaa, että juuri vähän ennen kotia vauva heräsi ja alkoi äännehtiä rattaissa, jolloin tulikin tehtyä todellinen loppukiri kotiin imettämään. Jos ennen lenkit olivat rauhallisia, mutta pitkiä peruskestävyys lenkkejä, nyt juoksulenkit muuttivat luonnettaan: välillä mentiin sitä rauhallista pk-lenkkiä, mutta paljon enemmän tuli myös tehtyä vauhtileikittelyä ja spurtteja.

Ensimmäisen kerran olin erossa vauvasta puoli tuntia syyskuun puolessa välissä. Pääsin juoksemaan yksin ja nautin pienestä vapaudesta, jolloin lyhyestä treenistä  tuli otettua kaikki irti. Miehen kanssa käytiin myös yhdessä juoksemassa, jolloin lenkkiin sisällytettiin mm. mäkivetoja niin, että toinen jäi alas vauvan kanssa ja toinen juoksi laskettelurinnettä ylös. Läpsystä vaihto ja toisinpäin. Sama konsepti toimi hyvin myös porrasjuoksussa. Juoksukunto koheni vauhdilla ja syyskuun 20.päivä osallistuin ensimmäiseen polkujuoksukisaan. Kyseessä oli Kuopio trail cupin 4.osakilpailu, jossa juostiin metsäpoluilla 6,1km. Muistan miten vielä juuri ennen lähtöä istuin autossa imettämässä poikaani, kun muut lämmittelivät lähtöalueella. Kipitin starttiviivalle, enkä juurikaan ehtinyt jännittämään kisaa ennen kuin se jo alkoi. Juoksin neljänneksi ajalla 28min 53s. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten nopeasti pitkän juoksutauon jälkeen jalka nousi niinkin kepeästi. Ja kuinka elvyttävää oli hetkeksi keskittyä täydellisesti johonkin ihan muuhun kuin vauvanhoitoon. Sillä energialla jaksoi taas hoitaa pienokaista ja valvoa yöaikaan imettäen.

Triathlon seuran uintitreeneihin palasin lokakuun alussa. Meillä on kolme tasoryhmää ja ennen raskautta uin kovimman ohjelman mukaan, mutta nyt palasin nöyrästi ja kiltisti keskimmäisen vauhtiryhmän radalle. Huomasin, että raskausaikana ison mahan myötä uintiasentoni oli parantunut ja vaikka maha oli nyt lähtenyt, niin parantunut uintiasento oli jäänyt. Melko nopeasti uintikin alkoi kulkea ja jo ennen joulua minut ”häädettiin” pois keskimmäisestä vauhtiryhmästä, kun kuulemma menin liian lujaa! Koko talven kävin vain kerran viikossa uimassa, mutta vaikka treenimäärät olivatkin vähäiset niin siitä huolimatta uintivauhti jatkoi nousujohteista kehitystä ja syystä tai toisesta tällä hetkellä uintivauhti on parempi kuin ennen raskautta. Luulen, että kehityksen taustalla on se, että kun pääsee harvemmin treenaamaan, tekee sen yksittäisen treenin entistä paremmin ja keskittyneemmin. Lisäksi äitiyden myötä olen huomannut, että epämukavuusalueelle meneminen ei treeneissä ole enää niin epämiellyttävää – päinvastoin, olen jopa oppinut nauttimaan niistä kovista vedoista joita ennen kammosin. Omien uintitreenien lisäksi aloitimme vauvauinnin tammikuun lopussa pojan ollessa puolivuotias. On ollut hieno nähdä miten oma poika nauttii vedessä sukeltelusta ja polskimisesta.

21081349_10155051352799624_1722498620_o

Viime syksy oli pitkä ja lämmin. Otimme siitä kaiken irti ja karkasimme miehen työpäivien jälkeen lähimetsiin retkeilemään ja viikonloppuisin teimme päiväreissuja eri kansallispuistoihin. Sopivia retkikohteita olivat mm. Konneveden-, Pyhä-Häkin-, Salamajärven ja Tiilikkajärven kansallispuistot, joista kaikista löytyi sopivan pituisia rengasreittejä patikoitavaksi. Ensimmäiset puoli vuotta käytössä oli kantoreppu, jonka jälkeen siirryimme käyttämään kantorinkkaa, joka oli huomattavasti ergonomisempi etenkin kun pojan paino lähestyi  kesää kohti  10kg.

Syksy on hienoa aikaa liikkua ulkona, mutta niin on kyllä talvikin. Oikeastaan talvella lapsen kanssa liikkuminen tarjoaa laajemmat mahdollisuudet kuin kesä – lajivalikoimaa on enemmän! Lisäksi näin päivätyöläisenä oli mahtavaa kun lyhyet valoisat tunnit pystyi viettämään ulkona ja nauttimaan valosta. Laitoimme urheilurattaisiin sukset kiinni ja karvapohjasuksilla pito oli sopiva kärryn kanssa hiihtoon. Itse hiihdin perinteistä lähinnä jääladuilla (eli tasaisella), mutta tiedän että osa porukasta harrastaa myös vapaata tyyliä kärryn kanssa maastossa. Se vaatii kyllä pykälän verran enemmän voimaa. Talvella hiihdimme myös retkeilymielessä ilman latua mm. etsimässä saarista geokätköjä miehen kanssa. Perillä tehtiin nuotio, jonka äärellä imettäminenkin onnistui.  Toinen mieluisa talviurheiluharrastus oli luistelu rattaiden kanssa. Tavallinen talvipäivä meni niin, että pojan aamupäivän unien aikaan ensin juoksin 3km alkulämmittelyn Kuopion satamaan, retkiluistimet jalkaan ja radalle. Satamalaiva toimi tarvittaessa imetystukikohtana. Kilometrejä kertyi, no paljon. Ja loppuverrana takaisin 3km juoksu. Näin niin upeita auringonpaisteisia päiviä, että jälleen kerran sain niistä valtavasti energiaa eikä talvi tuntunut läheskään niin pimeältä ja raskaalta mitä se työläisenä on tuntunut. Hämmästelin useasti sitä, miten vähän muita äitejä radalla näkyi. Koin olevani todella etuoikeutettu saadessani käyttää päiväni näin.

21103653_10155051352774624_1984944157_o

21082182_10155051352769624_1826843481_o

Alkuvuodesta 2017 aloitimme puolivuotiaan poikani kanssa myös vanhempi-vauva-joogan kansalaisopistolla. Joogassa keskityttiin keskivartalon ja lantionpohjan lihaksia tukeviin liikkeisiin – ja samalla alkoi paljastua se mitä epäilinkin: minulla oli kuin olikin vatsalihasten erkauma! Niinpä niin, olin tietoisesti vältellyt tekemästä kaikenlaisia vatsalihasliikkeitä, enkä ollut salillakaan käynyt kuin muutamia yksittäisiä kertoja. Ja silti. Ehkä olin sitten huomaamattani noussut ylös vuoteesta istumaannousten vatsalihaksia rasittaen tms. Toki myös keisarinleikkaus altistaa erkaumalle. Olipa syy mikä hyvänsä, varasin ajan fysioterapeutille ja jo kolmen käynnin jälkeen olen saanut kuntoutettua erkaumaa hyvään suuntaan. Kannattaa näissä asioissa olla ajoissa liikkeellä, eikä odotella siihen asti että ilmaantuu kipuja tai muita vaivoja. Mutta palatakseni joogaan. Oli mukava saada viikkoon harrastus, jossa taas ohjatusti pääsi hetkeksi rauhoittamaan kehoa ja mieltä. Ja vauvoillekin oli tarjolla viihdykettä toisista vauvoista – aika meni ihmetellessä sitä mitä toinen kaveri vieressä puuhaa, ja äidit saivat (melko) rauhassa joogata omaan tahtiin.

Vauva-arjessa omat hetket ovat kortilla ja täynnä valintoja, miten käyttää se lyhyt aika. Itse tein useimmiten sen valinnan, että lähdin urheilemaan. Siirtymiin ei kannata käyttää turhaa aikaa, joten harjoituksen pitää alkaa saman tien. Paras treenimuoto näissä tilanteissa oli pistää pyörä traineriin ja tehdä tehokas jalkojen rääkkäys, vaikka lapsen päiväunien aikaan. Toisinaan treeni jäi varsin lyhyeksi lapsen herätessä uniltaan kesken kaiken, mutta treeni se on lyhytkin treeni. Joskus puolestaan käytin hyväkseni kauppareissun niin että ostosten teon jälkeen vedin lenkkarit jalkaan ja juoksin kotiin miehen ja pojan tullessa autolla. Pidemmillä automatkoilla puolestaan olen hypännyt pois kyydistä ennen kohteeseen saapumista ja pyöräillyt loppumatkan nauttien hetken omaa rauhaa. Olen sitä mieltä, että joka kerta näiden pienten hikisten irtiottojen jälkeen, palaan parempana äitinä takaisin. Maaliskuun lopulla kaivoin taas pyöräkärryn ja kantorinkan esiin. Hyviä treenejä olivat mm. Puijon portaiden kävely rinkka selässä vauvan kanssa. Toinen mukava treeni oli hypätä aamulla mammakaverin kanssa paikallisbussiin ja hurauttaa Siilinjärvelle. Ensin pulikoitiin Fontanellan aalloissa. Uinnin jälkeen vauvat alkoivat luonnollisesti unille ja me äidit tulimme takaisin omin jaloin: kaveri rullaluistellen, minä juosten rattaita työntäen. Kuopiosta ja lähialueelta löytyy myös muutamia frisbeegolf-kenttiä, joita pystyy kiertämään rattaiden kanssa. Siinä hyvä ulkoilu vinkki erityisesti isille! Enemmän se on omasta jaksamisesta ja kekseliäisyydestä kiinni saako vauva-arkeen yhdistettyä liikkumisen, kuin siitä ettei aikaa aina ole. Välillä on tietysti järkevääkin käyttää se pieni oma hetki sohvalla pötköttelemiseen liikkumisen sijaan.

Muutama sana vauvan kanssa reissaamisesta. Keväällä teimme miehen ja pienokaisen kanssa retkeilyreissun ulkomaille Saksan Alpeille.  Kävimme kahdessakin kansallispuistossa päivävaelluksilla ja poika huiputti Saksan korkeimman vuoren Zugspitzenin (2962m) – hienosti meni sekin! Automatkustaminen ei ole ollut pojan vahvuus milloinkaan, joten paluumatkalla Helsingistä Kuopioon oli hyviä pysähdyspaikkoja Sipoonkorven kansallispuisto ja Leivonmäen kansallispuisto, joihin molempiin teimme päiväretket. Toinen ulkomaanreissu suuntautui Italiaan Como-järvelle, josta sieltäkin löytyi upeita vaelluskohteita. Kannattaa tosin mennä keväällä ennen pahimpia helteitä.

21082068_10155051352804624_1761191619_o

Kesällä puolestaan suunnitelmissa oli toteuttaa Suomessa Suur-Saimaan pyöräretki. Pojalle iski kuitenkin enterorokko, joten ajankohtaa piti siirtää eteenpäin. Siinä välissä poitsu ehtikin oppia konttaamaan ja oli niin innokas harjoittelemaan, ettei usean päivän istuminen pyöräkärryssä tullut enää kuuloonkaan. Retket ja reissut on kuitenkin tarkoitus toteuttaa niin, että kaikilla olisi kivaa enimmän osaa ajasta! Siispä teimme pienoisretken kesäiseen Puumalaan, jossa kävimme toisena päivänä patikoimassa Norppapolun (13km) ja toisena päivänä pyöräilemässä Puumalan saaristoreitin (60km), joka maisemineen veti kyllä vertoja Turun ja Ahvenanmaan saaristolle. Toinen pyöräretki tehtiin myöhemmin kesällä Joensuuhun, jossa pyöräilimme Jaaman kierroksen (n.50-60km) ja kävimme patikoimassa kuvankauniilla Lykynlammella.

21081834_10155051352844624_485880750_o-1

Loppukesän vaellusretki suuntautui puolestaan Hossaan, joka paljastui erinomaiseksi retkikohteeksi nimenomaan lapsen kanssa liikkujalle. Sopivan pituisia rengasreittejä (8-14km) päiväretkiin oli tarjolla useita. Minä, ystäväni ja poikani vietimme kolme päivää patikoiden, ja vielä olisi jäänyt nähtävää. Yöt olimme vuokratussa mökissä järven rannalla. Olen huomannut, että meillä lapsi jaksaa olla rinkassa yhtä kyytiä noin kaksi tuntia, jonka jälkeen on hyvä pitää pidempi tauko. Toinen kaksi tuntinen on sitten vielä mahdollista jatkaa retkeä kun lapsi on saanut välissä vähän voimistella ja täyttää mahansa.

21081671_10155051352904624_1770113355_o

Koko kesän saimme nauttia luonnosta myös iltarasteilla. Poika on tottunut olemaan rinkassa ja useimmiten nukkuu siellä, mutta huomasimme että välillä hän jaksoi olla hereillä ja ihastella maisemia ihan hiljaa. Toimiva ja useaan kertaan testattu ulkoilutapa oli tehdä niin, että toinen otti B-radan ja toinen lyhyemmän C-radan. Sillävälin kun toinen sai juosta oman treenin B-radalla, toinen meni pojan kanssa C-radan ja tämän jälkeen vaihto päikseen. Vaikka poju ei varmasti näistä vuosista mitään muistakaan niin uskon silti, että luonnossa oleminen ja luonnon aistiminen ympärillä on kuitenkin jättänyt jonkinlaisen implisiittisen muistijäljen.

Mitenkäs sitten oma kisakesä? En ottanut siitä paineita, vaan enemminkin ajattelin, että on mukava saada selville mihin oma kunto yltää kahden vuoden kisatauon jälkeen. Osallistuin Jukolaan Venlojen viestiin ja kesän puolivälissä Kuopio triathlonin joukkuekisan juoksuosuudelle. Molemmat kisat sujuivat omalta osalta kiitettävästi ja itselle asetetut tavoitteet täyttyivät. Juoksukunto tuntui olevan kohdallaan ja askel kevyt kun meni ilman rattaita. Harjoituskilometrejä ei ehkä ole tullut yhtä paljon kuin aiempina kesinä, mutta se ei haitannut – päinvastoin. Varsinainen pääkisa oli Tahkolla elokuun alussa triathlonin puolimatkan kisa. Kisassa uinti ja pyöräily sujuivat omalla tasolla sateisesta kelistä huolimatta. Sen sijaan juoksuosuudella tuli vaikeuksia vauhdin ylläpitämisessä kylmyydestä kramppaavien lihasten takia. Loppuaika ei ollut oma paras, mutta riitti kuitenkin naisten yleisen sarjan kolmanteen sijaan. Pitkän tauon jälkeen olen tyytyväinen siihen mihin oma kunto tällä hetkellä yltää vauvavuoden jälkeen ja tiedän, että tästä on vielä vara parantaa. Syksyllä tarkoituksena olisi kisata vielä muutamassa polkujuoksutapahtumassa Pohjois-Savossa.

21081774_10155051352899624_1407475929_o

Yksilö- ja kestävyyslajien harrastajana on kenties helpompi toteuttaa urheiluaktiviteetteja yhdessä lapsen kanssa. Voimaharjoittelusta en mene sanomaan ohjeita kun en asiantuntija siinä ole, mutta sen tiedän että vauvan kanssa yhdessä voi pistää pienimuotoisen kotikuntosalin pystyyn. Vauva osallistuu mielellään treeneihin toimimalla punttina! Mies taas puolestaan on innokas joukkuepelaaja ja huomasinkin ilokseni, että kun kesällä itse tein töitä ja mies oli päivät lapsen kanssa, oli päivittäistä hupia nähdä miten poika törötti istua maalissa miehen pelaillessa hänen kanssaan joko jalkapalloa tai sählyä. Ja vaikkei poika ihan vielä ymmärtänyt pelin ideaa, niin näyttihän tuo innoissaan olevan mukana harjoittelemassa mm. mailan käyttöä!

21057523_10155051392364624_910183010_o

Muutamia asioita olen jäänyt kaipaamaan mitä lapsen kanssa ei ole vielä vauvavuotena pystynyt tekemään. Toinen niistä on melominen ja toinen maastopyöräily. Soutuveneellä olemme  pari kertaa soudelleet, mutta muuten täytyy vielä hetki odottaa ennen kuin lapsen kanssa pääsee myös näitä mukavia aktiviteetteja kokeilemaan.

Tällainen oli siis minun vauvavuoteni urheilemisen ja liikkumisen näkökulmasta. Toivon, että tällä kirjoituksella tarjoaisin muutamia vinkkejä tuleville (ja oleville) äideille, jotta hekin pääsisivät liikkumaan monipuolisesti vauvavuoden aikana. Etenkin jos kysymyksessä on urheileva äiti, joka pelkää, että urheilu loppuu vauvan tuloon niin, ei hätää: ei se lopu, se vaan muuttaa vähän muotoaan.

Tässä vielä kootut vinkit, jotka voivat helpottaa liikunnan yhdistämistä vauva-arkeen:

  1. Sopikaa puolison kanssa vakiopäivät omiin urheiluharrastuksiin. Kummallekin on silloin selvää ja ennakoitavaa, milloin toinen on omissa menoissa eikä asiasta tarvitse riidellä ja käyttää aikaa siihen.
  2. Kannattaa totuttaa vauva alusta asti olemaan rintarepussa/kantorinkassa ja urheilu-/juoksurattaissa. Jos aloitat vasta kun vauva on jo vuoden ikäinen, ei hän välttämättä enää suostu olemaan siellä.
  3. Muista pukea vauva tavallista lämpimämpiin vaatteisiin kun käytät kantorinkkaa. Meillä oli kesälläkin käytössä villahousut, eivätkä olleet yhtään liikaa. Pyöräillessä myös lämpömakuupussi auttaa pitämään tuulesta johtuvan kylmyyden poissa.
  4. Kannattaa hyödyntää aika ennen kuin vauva alkaa itse liikkumaan aktiivisesti, etenkin jos haluat tehdä pidempiä retkiä.
  5. Suomesta löytyy valtavasti hyviä retkikohteita vauvaperheelle. Pitää olla vain jaksamista pakata ja purkaa tavarat kerta toisensa jälkeen ja tahtoa suunnitella sen verran asioita, että päiväetapit ovat sopivan pituisia vauvan tarpeisiin nähden, ja taukoja ja evästä on riittävästi vauvalle ja itselle! Jos imetät, moni asia helpottuu.

Rankoista ja väsyneistä hetkistä huolimatta vauvavuosi on mielestäni mitä hienoin mahdollisuus nimenomaan lisätä liikuntaa omaan elämään, koska aikaa on enemmän käytössä verrattuna tilanteeseen, jossa 8h päivästä menee työpaikalla. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä!

20991228_10155051352794624_759237159_o